Tänään sain ihania kortteja ystäviltäni ystävänpäivä toivotuksin, jotka olivat todella suloisiakin, että iso kiitos jo tulleista korteista!

Olen niin ihastellut kavereiden korttiluomuksia ja katsellut kaupoistakin korttiaskartelu pakkauksia ja monia kirjoja, joissa on korttienteko ohjeita ja ideoita. Internetin hienossa maailmassakin olen bongannut monia erilaisia sivuja joissa on tehty ihan taivaallisen hienoja korttiluomuksia, jotka ihan houkuttelee kokeilemaan oman näköistä tuotosta.

Mutta eiväthän nuo minun omat tekemät korttiluomukset vedä vertoja niille korttitaitajille, jotka ovat harrastaneet korttienaskartelua ehkäpä monia vuosia jo minun aloitteluihini verrattuna… ja taitajillahan on harjaantunut jo sitä silmää katsella korttiakin ns. valmiina värien, aiheen ja saajan kannalta. Hän tietää todellakin jo mitä hän haluaa kortista, että se on jo käsien jaloa taitoa vain saada kortti hehkumaan ja puhkeamaan siihen teemaloistoonsa, jota siltä kortilta on haettu.

Mielestäni itse tehdyistä sekä oman näköisistä huokuu:

·         tekemisen ilo, omaperäisyys, huumoria

·         näyttävyyttä ja värien sopivaa harmoniaa

·         erikoisten tekniikoiden kokeilua ja sommittelua

·         kekseliäitä ratkaisuja materiaaleissa ja niiden yhdistelemistä

Miksipäs ei korttienteko voisi lumota kenet tahansa harrastamaan ja luomaan ainutlaatuisia, mutta oman näköisiä versioita miten itse näkee kortin ilahduttavan esim. ystäväänsä, tuttavaa, sukulaista tai vaikka ihan ventovierastakin ihmistä. Voisin epäillä etteikö kortti piristä, ilahduta ja luo kasvoille hymyn pilkahdusta arkeen, kun tällainen yllättävä kirjekuori sujahtaisikin sen tuiki tavallisen mainos- ja laskukirjekuoren välistä…  Ainakin itse olisin ihan yllättynyt ja sanattoman onnellinen arjen poikkeavuudesta!

Tämä nallekortti on lähdössä ystävälleni Heidille eteenpäin ystävänpäiväkorttina… ja sen kummemmin ajattelematta leikkelin kirjepaperista, joka olisi muuten mennyt kirjoitusvirheiden osalta roskiin, käytin hyödyksi leikaten nallekuva aiheen kulmasta ja tähtikuvioisia reunapäätyjä korttipohjaan. Huomaa todellakin ettei kunnollista suunnittelua olla harrasteltu, kun pikaisesti yritin loihtia korttia poikien päiväunien aikaan.