Torstai päivä hurahti kuin muutkin päivät eli liian nopeasti ja vaikka aamu alkoikin hyvin rauhallisesti nautiskellen niin loppu päivä menikin sitten kaikenlaisen muun touhun parissa kuten imuroiden, pyykkiä pesten narulle asti kuivumaan, tiskikoneen tyhjennysten ja täyttöjen merkein.

Tuli myös tehtyä sämpylä taikina, joka saikin sitten jonkin aikaa odotella tekijäänsä, joka siemaili kupposen teetä ihan rauhassa odotellen taikinan mukavaa kohoamistaan.

Sämpylöistä tein ihan tavallisia pyöreitä versioita, jotka valmistuikin sujahtaen pellille... hetki piti vain malttaa odotella että sämpylät sai vielä kohota pellillä ennen uuniin laittamista.

Näin makoisa "sämpsylä", kuten vanhin poikani totesi oman versionsa sämpylästä... no mikäs sen parempaa kuin vasta leivotut sämpylät, halkaiset ja pistät voi nokareen, joka alkoi sulata ja napostellen sellaisenaan kylmän maidon kanssa... ai ai...Nam!! Ohjeessa oli mainittu että 24kpl:ta tulisi, mutta itse sain n.40 kpl:ta sämpylöitä tehtyä ohjeella.

Pitkäkauluksinen tunikani on tässä vaiheessa... hihan loppu vaiheita yritän työstellä, sekä kohta sen kiinnittäminen tulee vastaan ja sitten pääsee kauluksen kohdalta poimimaan silmukoita ja kutomaan kaulusosaa...

Toivottavasti tuo kaulusosa vaihe nopeammin luonnistuu kuin itse hihojen kanssa on saanut taistella monet viikot, kun välillä onnitui hyvin, välillä taas ei ja huomasi palmikko kuvion menevän päin mäntyä. ---Ei siis pitäisi niin iltaisin tummaa lankaa kutoa nurkassa!---

Milloin vanha sormivaivani kiusaa teki ettei varmasti käsitöihin koskettu ollenkaan vaan antaa olla rauhassa... kyllä se sieltä tokenee, vaikka mielen rauhaa se ei tuonut ollenkaan kun käsityö ns. makasi nurkassa käsityökorissa kuin huutaen "Ota minut käsiisi...työstä minua...etenen kuten olit ajatellutkin, kunhan otat minut syliisi!"

Valokuvasin äitini tekemät kaksi kaunista virkkausliinaa, jotka on tehnyt tässä vuosien varrella minulle lahjaksi... Keltainen ruusuliina ja oranssisen tähtikuvioinen liina...

Keltainen ruusuliina on ollut jo jonkin aikaa olohuoneen pöydälläni ja tuli sitten kaappia pengottua sille mallille että osui tuo oranssinen pyöreä liina käteeni, jonka päätin pistää olohuoneen pöydälle tuomaan uutta ilmettä.

Hieman reunoilta rypyssä, mutta eipä tuo ainakaan haittaa pöydällä... eihän siihen mene kauaa kumminkaan etteikö pojat niihin koske ja tee lisää ryttyjä!