Tai sanoisinko että iltaa... onhan tuo kellokin jo 23:50 kun kirjoittelen täällä...

Tänään minulla oli maailman pyörteinen aamu, jos sen niin sanoisin... en tiedä mikä ihmeen olo tila olikaan, mutta aamu herätykseni ei ollut mitenkään kivan tuntoinen.

Heräsin kelloni soittoon ehkä sillain säikähtäen syvästä unesta ja ehkä tuli liian nopsasti noustua sängystä sammuttamaan kello. Vanhin poikani (4v.) oli herännyt kelloni soittoon, joten yksi helpotus siinä suhteessa että pojalle sain laitettua vaatteet. Sitten alkoikin ongelmia kun koetin nuorimmaista poikaani (3v.) saada hereille... poika kyllä ensin oli ärtyisänä, kun äiti tulee herättelemään eikä jaksais nousta... kumminkin meni kerrossängyn portaikko kohdalle pyytämään että äiti nostaisi alas.

Nostettuani pojan alas sängystä lattialle niin minulla alkoi huippaamaan ja tuli todella huono olo, päätä alkoi särkemään... ei voi olla totta!!  - Minun oli vain pakko mennä makuulle hetkeksi... onneksi rakas mieheni havahtui ja kysyi onko kaikki kunnossa? Kerroin mitä tapahtui ja että on ihan pyörryttävä olo...

Mieheni nousi ja puki vaatteet sekä siinä samalla laittoi vaatteet nuorimmaisellekin ja antoi minun makoilla sängyllä... meninpä sitten juomaan lasillisen mehua siinä toivossa että huono oloni menisi sitä mukaan ohitse, mutta väärässä olin... sepä ajoi ihmisen wc:n puolelle.

Mieheni kanssa kumminkin saimme vietyä pojat päiväkotiin ja tulimme takaisin kotiin... onneksi talvilomani on menossa, ettei tarvinnut olla ryntäämässä töihin tms... sain mennä takaisin sänkyyn ja vain olla rauhallisena... pieniä torkahduksia tein ja sitten nousin, että pakko kait minun on saada syötyäkin vaikka olo tuntui kyllä siltä ettei mikään maistu ja ei haluta... väkisin koetin sitten aamu muroja napsia ja olo tilani hieman parempaan suuntaan kääntyi... mieheni keitti kahvia josta väkisin hörpin yhden kuppoisen!

Olen kai niin jääräpäinen, mutta onneksi mieleni on sellainen etten anna periksi vaan väkisin teen kaikkea... oloni kyllä helpotti... en tiedä johtunneeko ihan eilisestä tuo aamunen olotila, kun miehelleni pistin työksi että hieroisi hieman minun niska- ja hartia seutua kun olivat hieman kipeinä ja miehenihän alkoi katsomaan miten jäykkänä oikein minun hartia ja niskat ovat... muutamia kiinnikkeitä sai irtoilemaan...  -Pitäisi varmaankin käydä hierojuttajallakin useimmin!

Tänään sitten illalla olen vain ollut ja pakottanut hartiat pysymään alhaalla päin rentona, vaikkakin käsityöni on ollutkin sylissä ja koetettu saada valmista...heh...

Ei muuta kuin joulukuun ensimmäisestä päivästä lähtien alkaa nyt jouluisia puuhia... mutta millaisia... ainakin meillä se alkoi perinteisesti että jouluvaloja tuotiin asuntomme ikkunoihin ja laskimme 10 - nollaan ja pistimme valot päälle heh...

Itselläkin vielä pitäisi saada tuo olohuoneen ja eteisen välinen kynnys maalattua valkoiseksi sekä ottaa myös kiinni nuita kolhu jälkiä ovien sivu karmeista, kuten tein keittiön puolen ovi karmeille ja kynnykselle... mutta taitaapi tämä touhu mennä ensi viikon puolelle!

Jouluaskartelujakin olisi edessäpäin...mutta katsellaanpas niitä sitten... Hyvää tulevaa perjantai päivää sekä viikonloppua!!