Näin se vain on että päivät ne hupenee Heinäkuusta, vaikka kuinka koettaakin ajatella että on kesää vielä jäljellä... varsinkin kun itsellä vielä edessäpäin häämöttävä 2 viikon kesäloma odottaa ns. nurkassa!

Onneksi vanhempani aikoivat hakea pojat n.10 päiväksi mummulan hoitoon... ajatuksissani onkin sitten siintänyt kovasti ajatuksia mitä tekisin niinä kymmenenä päivänä kun on ns. omaakin aikaa?! Niimpä ensimmäisenä päivänä (jos vain sää sallinee) tulee pestyä ensin anopin ikkunat ja sitten oman asunnon ikkunat puhtaiksi. Sittenpä hiippailen varaston puolelle ja nakkelen isoihin laatikoihin tavaraa ym. mitä emme tarvitse niin viedään kierrätykseen, jotta meneepi niille joka mahdollisesti tarvitsee! Senpä jälkeen voikin aloittaa oman asunnon sisätiloissa karsinta puolia ja tietysti varastoonkin menee sitten jotain tavaraa pois asunnosta.

Jossain vaiheessa tietysti pitäisi sinne marja metsäänkin mennä poimimaan ihan omassa rauhassa mustikoita, sekä vadelmiakin anopin pensaista. Kuulinkin ihanalta anopiltani, että tulee vadelmia niin runsaasti, että voi poimia niitäkin. Vadelma pensaista voikin olla hieman haastellisinta poimia niistä kohdin, jotka ojan reunaa koristeleepi. Itse kun ei ole mitenkään hirmu pitkän kokoinen ihminen niin pituus voi olla haasteellinen poiminta korkeuden vuoksikin, jos sieltä ojan mutkasta koettaa kurkoitella menemään.

Mitäs täällä onkaan saatu aikaiseksi käsitöiden osalta...hmm... no ainakin Novitan Karhu neulos paidasta sain hihaset tehtyä valmiiksi.

Tällä hetkellä kaikki paidan osat on tehty valmiiksi, mutta paidan kasaaminen on vielä odotusvaiheessa... ehkäpä sitä viikonloppuna saisin paidan osat kasattua kasaan ja kokonaan valmiiksi ihan kuvattavaksi asti!

Olen aloittanut uuden työn:

Uusimman Moda lehden sivuja selaillessani oli kiva törmätä valkoiseen tunika malliin jossa oli käytetty isoäidin neliöitä ja minähän innostuin ihan alkaa kokeilla ohjeen tunika mallia... no innokkaana nappasin tuosta noin vain Novita Pretty Baby lankaa, jossa niin kivasti väri vaihtelee vaaleasta vihertävän siniseen väreihin.

Isoäidin neliöitä syntyi ja aloin sitten kokoamaan kasaan mallia... jotenkin ajatukseni alkoi miettimään sopiiko ja onko neliöt oikean kokoiset minun omaani kokoon... no jaa... pitäisi varmaan lehden ohjeet lueskella monta kertaan ja ihan ajatuksenkin kanssa, kun aloin miettimään että isoäidin neliöitä puuttuu kyllä jotta saisi kainalonki alta kiinni...

Ohjeessa kun oli kerrottu miten sivu- ja hiha osuudet tulisi tehdä ja minä taas teinkin ihan erilailla. tein vielä pari neliötä molemmille sivuille ja sitten otin hiha kohdalta 82 silmukkaa, vaikka kokonaisuutena olisi tullut sivuilta ja hihalle 160 silmukkaa...voi minua liian innokasta ihmistä...

No tästä rungosta lähdin sitten sovelteleen ns. lepakkohihoja...

...ja tässä työ sohvalla jossa hihan 82 silmukan sileää neulettä on tehkemässä ja koko ajan pohdinkin millainenhan tunika tästä tuleekaan, kun tuli heti alkuun tehtyä kunnon ajatus mokia ja pitäisi lukea ohjeetkin moneen kertaan ilmeisestikin.

Saapa sitten nähdä loppu tulos mitä tästä tuleekaan, vaikka haasteita tulikin...

Popsi popsi porkkanaa!!! Kyllä...

Tuli raastettua 500g porkkana pussista kaikki porkkanat raasteeksi, josta mies nappasi lasange laatikkoon jonkin verran raastetta mukaan. Itsellä tuli loppu raasteeseen lisättyä ananaspaloja muutama purkillinen ja nuorin poikani huolehti että saa ananasmehun juoda.  Olenkin sitten monta annosta napsinut masuuni ja ainakin on A-vitamiinin saanti taattu!

Tulihan sitä hieman hassuteltua pojillekin, kun katsoivat ihan ihmeissään et "Hetkoinen! Äiti kutoo karkkinarua?!"

Ainakin oli hauska kokeilla kuinka karkkinaru toimii nro.3 1/2 kokoisilla sukkapuikoilla ja yllätykseksi karkkinaru luontui sujuvasti, vaikkakin harmiksi pätkä loppui melko nopsasti ja uutta osaa piti laittaa kutomukseen... heh... makoisaa neuletta ja sellaista kinuskista.

Sipsiäkin tuli pitkästä aikaa osteltua ja katsottua elokuva niin sattuipa käteeni ihan sydämmen muotoinen sipsi. Pakkohan sitä oli paussi pistää elokuvalle ja heti digikameroimaan perunalastua... harvoinpa kohdalle sattuu näinkin nättiä!

Pitääpä jatkaa hihan tekoa isoäidin nelijöihin, joten toivotanpa hyvää illan jatkoja ja käsitöiden riemua.